Voglje, päivä 1

Pyörät ja me saavuimme onnellisesti Ljubljanaan kolme tuntia sitten. Matka meni hyvin. Tilataksi saapui ajallaan, kuski hieman vihjaili että kannattaiskohan hankkia pyörälaukut pahvilootien sijaan. Ja kiitteli, että tilaaja oli antanut kollien mitat autoa tilatessaan, niin osasivat lähettää oikeanlaisen pirssin heti ekalla kerralla.

Majatalon emäntä haki meidät kentältä, "of course, no problem!"

Helsingin kenttä oli todella ruuhkainen, hyvä että joukkoon mahduttiin. Lähtöselvityksen teimme etukäteen jo kotona, mutta hämmennystä herätti että minne ne valtavat laatikot pitää toimittaa kentällä. Samaan aikaan kun minä jonottelin Finnairin tiskille ja sain vastaukseksi että sinne vaan bag drop-jonon päähän, oli Timo diilannut jonkun kiltin virkailijan kanssa, että maksun jälkeen hän tulee vastaanottamaan meidän tavarat. Näin hoitui sekin homma näppärästi. Kustannukset tähän mennessä 300 €, 60€ taksi ja 240€ kahden fillarin menopaluu.

Ljubljanan kentällä tullisetä heräsi sen verran, että nousi oikein varta vasten kysymään, että mitäs niissä laatikoissa on? Vastasimme pyöriä, hän kysyi mistä olemme tulossa, vastasimme Suomesta ja asia oli sillä selvä. Majatalon emäntä odotti meitä kentällä kyltti kädessä. Majatalo Bed & Breakfast Pr'Sknet (http://www.pr-sknet.si/)sijaitsi muutaman kilometrin päässä kentältä. Majoituspuoli oli erikseen vanha upea perinteitä kunnioittaen kunnostettu rakennus isäntäperheen asustaessa naapuritaloa. Pihalla oli myös navetta, jossa  asuivat härät ja hevonen ja koira. Majoitustoiminnan lisäksi tilalla viljeltiin ohraa ja kauraa. Kiirettä tuntui riittävän etenkin näin sesongin alkumetreillä.
 Kasasimme pyörät pihalla, sillä välin kun emäntä teki meille "pienen" iltapalan. Laatikoiden säilytyksestä olin sopinut jo etukäteen meilitse ennen matkaa.

Pyörävarikko, 2 pyörää, 45 min

Iltateen jälkeen pieni kierros kylällä, jossa sattumalta alkoi juuri sodan 21-vuotispäättymisjuhlat. Slovenia pääsi vähällä naapurimaihin verrattuna, Jugoslavian sota sen osalta kesti kymmenen päivää. Juhla alkoi jumalanpalveluksella, sen jälkeen kaikki siirtyivät noin 10 metriä kadun yli piazzalle biergarteniin. Ensin kirkkoon, sitten baariin. Pastori itse jäi portinvartijaksi, ei tullut sisäpuolelle. Sujuvasti kuuntelimme kansallishymnin ja muutaman runon. Ilmeisesti käymme ihan paikallisista, koska vieressä istuvat rouvatkin jotain meille kommentoivat.

Itsenäisyyspäivän juhlintaa

Vogljen kylän kirkko

Vogljen kylä on pieni ja kaunis. Kirkko, kauppa, ruokapaikka ja 750 asukasta. Pääelinkeino maatalous. Taidamme olla kauden ensimmäisiä turisteja, mutta koko kesä on kuulemma jo pääosin myyty. Ajankohta vaikuttaa meidän kannaltamme äärimmäisen oikealta, ei ehkä ihan liian kuuma vielä ja aika rauhallista tosiaan vielä, ainakin tässä kylässä. Nyt akut lataukseen, niin koneilta kuin ihmisiltäkin. Todellinen seikkailu alkaa huomenna.

Tekstaria kotiin, perillä ollaan!

Lähtotunnelmissa

Vielä viimeiset päivitykset kotomaan kamaralta. Huomenna tähän aikaa meidän pitäisi olla jo tavarat purettuna ensimmäisessä majatalossa.
Näillä näkymin kaikki kunnossa. Finnair vahvisti muutama viikko sitten, että myös pyörät saadaan mukaan pyöräretkelle, se helpottaa kovasti. Tavarat mahtuivat mainiosti sivulaukkuihin ja lähettilaukkuun  (paino yht. 8.2 kg) sekä selkäreppuun (paino 6 kg) ja tankolaukkuun (0.8 kg +  ehkä järkkärikamera). Laukuissa oli pakattuna myös pyöräilykengät, joten aavistuksen verran taakka kevenee, kun ollaan oikeasti ajamassa. Myöskään taxi Helsinki ei soittanut tänään klo 16:een mennessä, joten oletuksenamme on, että tilataksi odottaa meitä huomenna alaovella sovittuna aikana.

Kaksi pyörää, kaksi sivulaukkua, kaksi kypärää, reppu, lähettilaukku ja tankolaukku

Tulevan viikon säätila näyttää vaihtelevalta.

Ei toki koko aikaa olla Ljubljanassa, joten toivotaan, että paikallissäät suosivat säästämällä meidät pahimmilta ukkoskuuroilta.
Alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat kevään aikana. Tourin sijasta päädyimme siihen, että viivymme samassa yöpaikassa aina muutaman yön, se mahdollistaa pyöräilyn riemuista nauttimisen välillä ilman tavarapaljoutta. Tämän hetkinen reittisuunnitelma tuossa alla. Todennäköisesti suunnilleen toteutuukin, sillä majoitukset on tehty suunnitelman mukaan.
Kentältä 2,1 km => (isäntäväki noutaa pakettiautolla veloituksetta! Ajatuksemme oli polkaista tuo pätkä, mutta koska kuljetuslaatikot pitää saada mukaan, tarvitaan autokyyti.)

1. yö su-ma 24.-25.6. 58€ (sis. aamiaisen)

Šenčur

32,4 km =>

2.-3.yö, ma-ke 25.-27.6. 90€ (aamiainen 7€)

Bled

52,8 km => Ljubljanaan, josta juna Mariboriin

4.-5.yö, ke-pe 27.-29.6. 132€ (sis. aamiaisen)

Maribor

60,5 km => Celjeen, josta juna Ljubljanaan

6. ja 7. yö pe-su 29.6.-1.7. 120€ (ei aamiaista)

Ljubljana

Ajatus on siis pyöräillä näiden etappien lisäksi majapaikoista lähiympäristöön. Kilometrejä kerrytetään fiiliksen mukaan, millekään rääkkiretkelle ei olla lähdössä (minä ainakaan) vaan reissun on myös tarkoitus toimia rentouttavana lomana. Maaston lisäksi tänään alkoi jännittää myös säätila. Goretexit on pakattu mukaan, mutta vaikka kroppa pysyisikin kuivana, voisi tuo mieliala pysyä korkeammalla pienoisessa auringon paisteessa. 

Kartat perillä!

Melko pitkään kesti, päivän yli kaksi viikkoa. Muutaman kerran on tullut tilailtua pyöräilyvarusteita saman  valtakunnan Rapha-kaupasta ja toimitus on ollut aika lailla nopeampaa, n. 3-4 työpäivää. Sen tähden jo hetken kuvittelimmekin, että joko lähetystä ei ole toimitettu, tai sitten vääränmuotoinen osoite eksyttää postipojan.  Onneksi näin ei ollut, vaan kartat saapuivat hyvässä kunnossa perille saakka.

Kauhukseni huomasin, että passikin menee (taas!) vanhaksi. Siellä suunnallakin on ilmeisesti varauduttava normaalia pidempiin jonotusaikoihin, iso liuta ensimmäisiä biotunnistepasseja on vanhenemassa samoihin aikoihin.

Kartat tilattu!

Haa, taas yksi askel eteenpäin. Nyt on tilattu kaksi karttaa osoitteesta http://www.stanfords.co.uk/
Kaksi karttaa, yhteensä 14,50 £ eli 17,50 €. Ei tarvinnut miettiä, tilaisko Akateemisen kautta.

Se mitä on vähän jouduttu miettimään, on tuo ajokalusto ja sen mahdollinen sopivuus reissaamiseen. Toinen pyöristämme on Cicli B -merkkinen cyclocrossari, johon ei ole mahdollisuutta asentaa tavaratelinettä. Toisaalta, retken luonteen muuttuminen tourista versioon, jossa ollaan pari yötä samassa paikassa, helpottaa tätä ongelmaa, kun kaikkia tavaroita ei tarvitse koko aikaa roudata mukana. Toiseen crossariin (Konan Jake) saa vaivatta kiinnitettyä sivulaukut ja paljon muutakin. Se vaan sattuu olemaan se mun pyörä, pahus..

Edellisillä reissuilla Timolla on ollut peräkärry, mutta jotenkin sen kuljettaminen ja pakkaaminen lentokoneeseen ei nyt oikein innosta. Muutenhan se on erittäin näppärä keksintö.  Se on myös erittäin hyvä keskustelun avaaja, maakunnissa polkiessa muutamakin isäntä tuli varta vasten tien viereen ihmettelemään moista keksintöä.

Varauksia, varauksia

Unohdetaan kaikki edelliset ja aloitetaan alusta.

Etana oli tunnuseläin eräässä vierailemessamme kaupungissa ja se esiintyi monessa muodossa kaupunkikuvassa.

Mieheni ei loppupelissä ihan lämmennyt tour-ajatukselleni, joten päädyimme miettimään toisenlaista vaihtoehtoa. Apuun kutsuttiin pyöräilyn ystävä, joka oli käynyt vaeltamassa Sloveniassa Triglavskin kansallispuistossa. Ilta sujui valokuvia katsellen ja maisemia ihaillen. Miehillä on takana useita yhteisiä maastopyöräilykilometrejä, minulla ei ensimmäistäkään. Maisemat olivat kieltämättä komeat ja olisipa hauska kokeilla joskus vaeltamista. Mutta ajatus pyöräilystä kyseisillä korkeuksilla ja kivipoluilla ei kyllä saanut minulta puoltolausuntoja.

Jonkinmoisena kompromissina päädyimme kuitenkin siihen, että ajetaan jonnekin, todennäköisesti juuri luonnonpuiston suuntaan ja majoitutaan muutamaksi yöksi samaan paikkaan. Näin saadaan ajella vapaina tavarataakasta. Tuumasta toimeen, ensimmäinen homma oli vaihtaa se ainoa hotellivaraus sellaiseksi, että saadaan retkestä eheämpi.

Tällä hetkellä suunnitelmissa on yöpyä eka yö lähellä kenttää. Sen jälkeen polkaistaan pohjoisen suuntaan, pieneen ja viehättävään Bledin kaupunkiin ja ollaan siellä pari yötä. Seuraavat pari yötä jätetään toistaiseksi avoimeksi jokerikortiksi ja kaksi viimeistä yötä asutaan Ljubljanassa. Hotellit on varattu booking.comin kautta. Jokaisen vahvistuksen jälkeen majoitusliikkeestä on tullut henkilökohtainen sähköposti jossa toivotetaan tervetulleeksi. Viehättävää ja antaa kyllä hyvän kuvan palvelusta. Lentokentän majatalosta kyseltiin mihin aikaan saavumme, isäntä voi hakea meidät kentältä. Vastasin, että polkaisemme kyllä ne muutamat kilometrit, mutta annoin numeroni varmuuden vuoksi, jos meitä ei ala kohtuullisen ajan kuluessa kuulua.. Infoa paikasta Bed and Breakfast Pr-Sknet

Bledin majatalon suhteen oli tuuria. Kävin kaupungissa viime visiitilläni, se on yksi Slovenian suosituimmista turistikohteista. Majoituspalveluja on tarjolla runsaasti, mutta ensimmäisten vaihteohtojen joukossa löytyi Huvikummun näköine majatalo ja varasin sen siltä istumalta. Onneksi, sillä koko talossa on neljä huonetta vieraille ja varaukseni jälkeen se olikin sitten jo loppuunmyyty. Myöhemmin katsastin hintoja ja taas koin iloisen yllätyksen, Villa Villekulla tarjoaa huoneita 45€:n hintaan, muut tarjolla olevat maksoivat kaikki toista sataa ja yli. Lisäinfoa paikasta Ana Apart Villa

Kaksi viimeistä yötä on varattu Ljubljanasta, vaatimattomasta majatatalosta Mescanka kuten reissun henkeen sopii. Sen päivämääriä jouduin rustailemaan uuden suunnitelman myötä, mutta ei ollut siinäkään ongelmaa. Otin yhteyttä (jo vanhaan tuttuun sähköpostiystävääni) majatalon isäntään ja kysyin onko muutos mahdollinen. Hän vastasi, että ei ongelmaa, haluamamme päivälle löytyy tilaa ja muutos tehdään samaisen booking.comin kautta. Näin teimme ja asia on nyt kunnossa. Majatalosta löytyy hyvät säilytysmahdollisuudet fillareille, senkin varmistin etukäteen. Maaseudun paikoista en ole edes huolestunut, niissä on pihapiirissä varmasti jotain varastoja eikä ehkä varkaistakaan tarvitse olla niin huolissaan kuin pääkaupunkiesudulla. Jos edes sielläkään.

Ainoa mikä hiukan nyt harmitti, oli että lennot tuli varattua hyvissä ajoin. Tämän päivän Hesarissa mainostettiin kesän tarjouksia mm. Ljubljanaan. Mutta toisaalta, jos niitä olisi jäänyt odottelemaan niin voi olla, että juuri sopivaan ajankohtaan ei olisi ollut lentoja tarjollakaan. Että näillä mennään.

Pyöräilykalustoa Ljubljanassa

Reittimuutoksia?

Ljubljana

Muutokset alkavat ennnen kuin on ensimmäisiäkään suunnitelmia ehditty panna täytäntöön. Parempi tietysti niin.

Timo laittoi Fillarifoorumille kyselyä kokemuksista Sloveniassa pyöräilystä. Vastauksiakin tuli, kiitos vaan vastaajille, ja nehän herättivät meidät ihan uusiin aatoksiin. Että eihän sitä tosiaan ole pakko koko maata kiertää (no ei se nyt varsinaisesti ollut ajatuskaan), vähintään yhtä varteenotettava ajatus olisi ajaa jonnekin päin maata, pitää tukikohta yhdessä tai kahdessa paikassa, ja tehdä päiväretkiä sieltä käsin.

Ensimmäinen majoitus on nyt varattu. Kaksi yötä ljubljanalaisessa Mescanka-hostellissa. Huonehinta 60€/yö, oma suihku ja vessa, itse talo näyttää todella viehättävältä. Aamiaista ei ole, mutta eiköhän pääkaupungista löydy aamiaistarjoiluja.
http://www.booking.com/hotel/si/mescanka.html?aid=337999&lang=en

Suhtauduin epäillen noihin hotellivarausten "toimi heti, vain yksi huone jäljellä!" -kommentteihin, mutta kai niissä sitten jokin totuus piilee. Varauksen tehtyäni listaan tuli teksti "loppuunmyyty!" ja se sama teksti näyttää siellä olevan edelleen.

Laitoin varauksen jälkeen viestiä hostelliin viestiä, että olemme tulossa fillareilla, onnistuuko pyörien säilytys? Vastaus tuli todella nopeasti, että toki, pihalla on lukittava varasto, jossa omistaja itsekin pyöräänsä säilyttää. Lisäksi hän kertoi, että respaa ei ole, että jos ystävällisesti ilmoitatte vuorokautta ennen noin-saapumisaikanne, niin hän tietää olla paikalla. Tuli hyvä mieli. Ja muistui taas mieleen se edellinen reissu, miten ystävällisiä ihmiset oikeasti olivatkaan. Oikein odotan, että tulisi jo kesä!

Ljubljanica-joki

Mutta piankos tämä kevät tässä kuluu, reissua suunnitellessa. Nyt on tosiaan vinkkien pohjalta mietintämyssyssä Bohinjin alue pohjoisessa. Maa lienee kierretty moneen otteeseen ennen kuin kesäkuu koittaa..

Kunnon kohotusta

Aamu alkoi tänään IC (indoor cycling) -tunnilla Motivuksessa.

Silmissä siinsivät slovenialaiset maisemat ja jaloissa tuntuivat eilisen kuntotestin lihaskivut. Keuhkot eivät riittäneet haukkomaan riittävästi happea ja tunti ei muutenkaan sujunut odotusten mukaisesti. Asiaa ei parantanut tietoisuus siitä, että eihän tässä tosiaan ole kuin 3,5 kuukautta reissun alkuun. Kääk.

Jännittää mahdottomasti minkälaiset pyöräilymaastot meitä siellä odottavat. Vaikka olen paikan päällä käynytkin, en kyllä yhtään osaa näin jälkikäteen miettiä, että tulenko selviämään siitä vai en. Mieheni usko selviämiseeni on vankka, hyvä niin. Itselleni iskee näitä epäuskon päiviä aina silloin tällöin, todennäköisesti kiihtyvää tahtia lähtöpäivää lähestyttäessä.

Että jottain tarttis tehrä. Peruskuntoa pitäis kohotella matalalla sykkeellä ja pitkäkestoisilla suorituksilla. Aivan mainio tapa olisi kävellä vaikka kahtena päivänä töistä kotiin (n. 8 km).  Mullahan on sitä paitsi uudet keinupohjakengätkin, joten matkahan sujuisi mainiosti rullaten. Sitten tarvitaan lihaskuntoharjoitteita, siihen laadittiin juuri eilen uusi saliohjelma, tavoitteena 1-2 kertaa viikossa. Ja torstai-aamun IC-tunti  kerran viikossa kehittää vauhtikestävyyttä, se on ihan riittävä määrä. Nämä vielä käytäntöön, niin siinähän se sitten oliskin.

En kyllä voi olla kehumatta sitä sisäpyöräilyä. On niin kovin hauskaa ja tehokasta. Tai riippuu tietysti ohjaajasta, mutta ainakin tämä torstai-aamun joukkueen kapteeni on minusta hyvä. Kannustaa, mutta ei yliampuvasti, on hauska, informatiivinen ja selkeä. Musiikkikin on joskus ihan hyvää.  Kaikkeen tottuu ja jotenkin sen tanssimusiikin biittikin tässä ympäristössä on ihan siedettävää. Viime aikoina on kuunneltu virolaista musiikkia.

Sitä paitsi sisätiloissa voi päästellä huoletta täysillä. Ei tarvii pelätä, että tiessä olisi kuoppia tai auto tulis vastaan. Sekin kieltämättä vähän huolettaa tuossa tulevassa reissussa. Kokemukset slovenialaisesta autoilusta ovat melko karmaisevia. Peter, edellisen vierailuni isäntä ja autonkuljettaja, päästeli ainakin niin huoletta rajoituksista ja liikennesäännöistä piittaamatta, että jos se on maan tapa, niin helisemässä ollaan.

Apua, nyt ollaan ihan väärällä moodilla! Nyt pitää lopettaa näin negatiivinen ja ongelmalähtöinen ajattelukierre. Hyvin se menee, meneehän...?