Kotona, yhteenvetoa ja pohdintaa

Muutama päivä matkasta on kulunut. Pyykkivuori ja pyörälaatikot on purettu. Olo on hyvä.

Vielä muutama kuva ja ajatus tähän loppuun.

Jos nyt miettii olisiko jotain pitänyt tai voinut tehdä toisin, niin on aika mukava mieli ajatella, että mitään ei varsinaisesti mennyt pieleen. No, sadehousuja ei tarvittu, mutta sitä ei voinut tietää. Eikä ensiaputarvikkeitakaan voi jättää pois ajatellen, että ei meille kuitenkaan mitään tapahdu. Ihmeellistä on se, että edes rengasrikkoja ei sattunut, vaikka maasto olikin melko haastavaa paikoitellen. Mutta hyvä niin.

Itse asiassa kaikki meni valtavan hyvin. Paljon paremmin kuin osasimme odottakaan. Ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus oli liikuttavaa. Vanha mummo, joka kutsui kahville tietä kysyessämme. Tai herra, joka lähti ajamaan meitä turisti-infoon, kun ei itse osannut auttaa. Neza, joka tarjosi päivällisen pahoitellen, että ei nyt pystynyt tällä kertaa meille itse kokkaamaan. (Olen tutustunut häneen tänä keväänä työn merkeissä kolmen päivän ajan.)

Kaupungin pyöräilystrategia

Bicike(lj), Ljubljanan kaupunkipyöriä

Ljubljanassa kaupunkipyörät olivat kovassa käytössä. Panttimaksu oli 350€, joka ilmeisesti veloitetaan, jos pyörää ei määräajassa palauteta. Eka tunti oli ilmainen,  kaksi tuntia maksoi euron ja kolme tuntia kaksi euroa. Kovin kattavaa englanninkielistä ohjeistusta ei muuten pyöristä ollut, mutta varmaan netistä löytää lisätietoja.

Autoilijat olivat huomaavaisia. Torvi ei soinut meille kertaakaan. Kaupunkielämä oli jotenkin niin "easy going", leppoisaa ja rentoa. Molemmat kaupungit olivat erinomaisia pyöräilykaupunkeja. Samoin maaseudun reitistö (jos ei puhuta opasteista) oli mahtava. Koska moottoriliikenne käyttää moottoriteitä ja valtateitä, pienet kantatiet ovat todella rauhallisia pyöräteitä. Muutama traktori, moottoripyörä ja auto eivät pelota.

Postipoika esitteli mielellään vanhaa menopeliään. Takaboxissa oli karttoja turisteille jaettavaksi.

Muratin peittämä, vanha sammaloitunut kaupungin muuri

Jokaisesta kylästä löytynee vähintään yksi kahvila tai ruokapaikka, jos nälkä yllättää. Huoneita oli tarjolla runsaasti, seuraavan kerran uskaltaisi varmasti lähteä matkaan ilman ennakkovarauksia. Ainakin lomakauden ulkopuolella ja jos etsinnän aloittaa hyvissä ajoin päivän aikana. Hinnat saattaisivat olla vieläkin alhaisemmat, eivät ne korkeita olleet nytkään. Pimeällä en haluaisi tien päällä olla, etelän pimeä  tulee niin varhain ja on niin kovin pimeä. Mutta yleistunnelma oli tosi turvallinen, kuten mainittu, mitään ikävää emme kokeneet emmekä edes nähneet.

Meneeköhän jo siirapin puolelle? Mutta oikeasti en nyt vaan keksi mitään negatiivista sanottavaa. No joo, sen että seuraavan kerran, kun suuntaamme vuorille, pitää pohjakunto olla parempi. Ja on myös pystyttävä kasaamaan pää ja mieli siten, että vuori ei heti ekasta metristä alkaen ota sitä yliotetta. Tuskin nytkään sinne huipulle saakka pystyisin ajamaan, mutta ehkä toisella kerralla kuitenkin vähän korkeammalle. Vuoret valloitivat mieheni sydämen niin täysin, että todennäköisesti tämä ei jäänyt viimeiseksi Keski-Euroopan pyöräretkeksemme. Maltan tuskin odottaa pimeitä, pitkiä talvi-iltoja, jotta voisi alkaa unelmoida ja suunnitella seuraavaa matkaa.