Ljubljanaan, päivä 6

Alla matkareittimmesuurin piirtein. Pieniä teknisiä ongelmia oli karttaa säätää, mutta ei mennä nyt tarkemmin niihin yksityiskohtiin.


Näytä suurempi kartta

Todella huonosti nukutun yön (kuuma!!!) jälkeen pitkän pöydän aamiainen skandinaavisen seurueen kanssa. Ruotsalaisrouvan matkatavarat eivät olleet saapuneet, ja he olivat jatkamassa junalla kohti Salzburgia. Pisteitä Finnairille tällä kertaa, aika pulassa oltaisiin oltu ilman pyöriä tai varusteita. Oli muuten yksi syy kohdevalintaan sekin, että on suora lento ja suhteellisen luotettava lentoyhtiö.

"Kaksi menolippua ja kaksi pyörälippua Ljubljanaan, kiitos."

Kävimme pyörillä Mariborin juna-asemalla ostamassa liput, tällä kertaa ilman vaihtoyhteyttä. Netistä on tälläkin kertaa suuri apu reittejä suunniteltaessa (http://www.slo-zeleznice.si/en). Pyörälippu maksoi 2,90 suuntaansa, ihmisen lippu 9 euroa.
Haimme tavarat majatalosta ja tapoimme aikaa istuskelemassa puistossa ja tarkkailemassa kaupungin aamupäivää.

Rautatieaseman puistosta

Jake ja Cicli odottamassa junakyytiä

Juna lähti 11.46, olimme tälläkin kertaa hyvissä ajoin asemalla. Fillarit junaan, kassit kainaloon ja vapaita paikkoja etsimään. Hetken harmitti, ettei tullut ostetuksi 1.luokan lippuja, aika ylelliseltä näytti vaunuosasto mustine nahkatuolineen ja ruhtinaallisine jalkatiloineen. Hinnan erokaan ei olisi kovasti kukkaroa rasittanut. Ravintolavaunussa oli valkoiset pöytäliinat pöydissä, luksukselta näytti sekin. Francekin polenta-aamiaisen jälkeen ei kuitenkaan voinut kuvitellakaan vielä syömistä.

Maisemat olivat edelleen upeat. Juna kulki aivan Sava-joen vartta, takana siintivät vuoret. Ja kaikki muu siinä välillä niin vehreää, niityt, puutarhat, metsät.

Saavuimme Ljubljanaan 13.06, aikataulussa. Tässä junassa oli rulo-ovi fillariosastolla, ja kahdestaan purkaminen ja lastaaminen on helppoa. Toki henkilökuntakin on avuliasta. Kävi kyllä oikeasti sääliksi kanssasisarta, jota konnari auttoi purkamaan kalustoa junasta. Neiti oli liikkeellä yksin, joten tavaramäärä oli varmaan noin sama mitä meillä oli yhteensä. Mitenkähän hän selvisi pois laiturialueelta? Olisi ehkä pitänyt kysyä tarvitseeko hän apua, mutta kaipa hän olisi pyytänyt, jos olisi tarvinnut.
Raiteilta pääsi rappuja pitkin pois, reunoissa oli rampit, mutta niin jyrkät, että Timo joutui työntämään minun pyöräni ylös. Jos olisi ollut yksin liikkeellä olisi pitänyt viedä ensin tavarat, sitten pyörä, ja kuka niitä tavaroita olisi sen ajan katsonut, kun olisi hakenut sitä pyörää? Toisaalta, tuntuu edelleen siltä, että täällä ei varmaan tavarat häviäisi, vaikka niistä katseen hetkeksi irrottaisikin.

Toinen huomio matkan varrelta on, että jos ei ole ihan satavarma jostain suunnasta, kannattaa mieluummin kysyä heti, kuin arvailla, että oliskohan se tänne päin. Näin teimme heti saavuttuamme kaupunkiin, ja kaveri varmisti näyttämällä yläviistoon katukylttiä, että olemme oikeassa paikassa.  Kaupunkiin saapuminen oli äärimmäisen helppoa ja vaivatonta. Pyörätietä lähes perille saakka, maisemat sen kuin paranivat paranemistaan. Ja vanha kaupunki on niin kaunis!

Kaupunkiin saapuessa voi ihailla rakennusten art nouveau -tyyliä

Pääkatu, jonka varrella hotellimme sijaitsi, löytyi helposti. Mutta se pikku poikkikatu, missä ihmeessä se voi olla? Ajoimme yläkautta, ajoimme alakautta, ei löydy. Ärsyttävä tunne kun tietää olevansa kulmilla, mutta ei vaan löydä. Valitsimme taas seuraavan paikallisen näköisen kulkijan ja näytimme osoitetta. Hän kaivoi google mapsin puhelimestaan ja tälläkin kertaa seisoimme aivan kujan vieressä. Jos nyt jotain palautetta tästä maasta olisi annettava, niin ehkä tosiaan nuo opasteiden puutteet, niin maalla kuin kaupungissa.

Kotikadulla. vasemmalla majatalo

Kotikatu toiseen suuntaan

Apartments Meščankassa (http://www.mescanka.si/) ei ole päivystystä kuin tarvittaessa, joten olimme sopineet sähköpostissa etukäteen, että soitamme kun saavumme perille. Samoin olin varmistanut, että pyörät saa ottaa sisälle. Neiti saapui paikalle noin 10 minuutin kuluttua ja kertoi pelisäännöt. Ei aamiaista, netti toimii, samoin ilmastointi, eipä siinä juuri muuta sitten ollutkaan ja sisään kirjautuminen. Hinta oli 60€/2 hh/yö, sijainti ei enää keskustammassa olisi voinut olla.  Ja kun otti kolme askelta ulos ovelta, olikin jo rantakadulla ja joen rannassa.

Ja se talo! Se oli niiiiin hieno. Ei tullut kysytyksi miltä vuosisadalta, mutta tosi vanha se oli. Niinkuin tietysti kaikki muutkin vanhan kaupungin talot. Seinät varmaan metrin paksuiset kiviseinät, raput ikiaikaisen vanhaa, kulunutta puuta, remontti oli tehty huolella ja tyylillä. Kattoparrut näkyvissä, viistokatto, jossa kattoikkuna, kylppäri aivan ihana. Huoneessa hyvä iso sänky ja vanha vaatekaappi. Ai että, miten oli kaunista. Eka ajatus oli, että en lähde ulos enää ollenkaan.

Joenranta täynnä kauniita, vanhoja taloja

Mutta toki ulos lähdettiin. Hotellin tyttö suositteli muutamaa ruokapaikkaa ja otimme neuvosta vaarin. Sen jälkeen päämäärätöntä kiertelyä ja kaupungissa haahuilua. Pyörämatkailu on siitä helppoa, että voi unohtaa kaikki tuliaisten hankinnat (no jotain pientä ja kevyttä lapsille) ja muut tavaramaailman houkutukset. Iltaruokapaikka valittiin ihan satunnaisotannalla ja se osui nappiin! Hauska ja asiantunteva tarjoilija, hieno sijainti ja loistava ruoka. Jokohan mainitsin, mutta tämä on kyllä lihansyöjien maa. Kasvisruokaa on ollut aika harvakseltaan, kun sen sijaan liha on todella hyvää ja sitä on tarjolla runsaasti.

Pyöräily on suosittu kulkumuoto Ljubljanassa

Siinähän se päivä sitten olikin. Yölle oli suuret odotukset levon suhteen, mm. ensimmäinen paikka, jossa oli ilmastointi, oikeankokoinen sänky ja miellyttävät lakanat. Huone siis täytti kaikin puolin kaikki odotukset, mutta seuraavaksi alkoi häiritä suurkaupungin sivutuote, baarikadun juhlijoiden melkoinen mekastus. Kattoikkuna kun oli raollaan, niin ei ihme, että mökä kuului. Aikamme lukitusta pähkäiltyämme (keskieurooppalaismalli, joka aukeaa niin ylös-alas-suunnassa kuin sivuttainkin) saimme luukun kiinni ja nukkuminen saattoi jatkua. Jos nyt viimeisen yön onnistuisi nukkumaan kokonaisena, siihen olisi nyt kaikki edellytykset olemassa.

Hyvää yötä, huomenna jatketaan