Kaikesta huolimatta melko reippaina kohti uusia seikkailuita. Tänään agendassa tori, kauppahalli, muutaman ruokapaikan ja katukahvilan etsiskelyn lisäksi ne pienet tuliaiset lapsille ja linnavuorelle vierailu. Ensin työ, sitten huvi. Tuliaiset löytyi tälläkin kertaa ihan siitä isosta, tylsästä tavaratalosta. Sen jälkeen taas pientä haahuilua. Mutta sitähän se loman pitääkin olla. Verkkaista (vai mitä, Timo?) kuljeskelua ja katukahviloissa istuskelua.. Jätelökahvi on muuten aivan loistava välipala tällaisina hellepäivinä.
 |
| Torielämää ja -tarjontaa |
 |
| Matkalla Linnavuorelle |
Linnavuorelle matkattiin funicularin kyydissä. Kuvittelin, että siinä ei pääse korkeanpaikankammo iskemään, kun vaunu on tiukasti kaapeleilla raiteissa maanpinnassa kiinni eikä matkakaan vaikuttanut kovin korkealta. Mutta oli se sen verran korkealla kuitenkin, että loppumetreillä piti kääntää katse menosuuntaan. Heti helpotti, kun sai jalat tukevasti maan kamaralle. Yhdensuuntainen kyyti maksoi pari euroa, mutta tarjolla oli monenlaisia yhdistelmälippuja linnakierroksella, museolla, menopaluulla ja ehkä vielä illallisellakin. Olimme haaveilleet hieman juhlavammasta viimeisestä dinneristä Ljublanasta linnan pihalla, mutta jotenkin ravintola ei vaan vastannut odotuksiamme, joten hautasimme sen idean.
 |
| Vuorelle pääsi myös jalkaisin (tai pyöräillen) |
Kävelimme jonkin aikaa raunioita ympäri ja kurkistelimme tornien ikkunoista maisemia. Alas oli monta reittiä, me valitsimme melko jyrkästi viettävän. Ja siltikin vastaan tuli kolme nuorta pyörämatkailijaa, pyöriään taluttaen. Kovin olivat kyllä väsyneen oloisia, melkoiset kantamukset heillä olikin. Pakko oli vähän kannustaa, iloisesti tai vähintään kohteliaasti jaksoivat vielä hymyillä kiitokseksi.
Valitsimme perinteikkään oloisen ruokapaikan vuoren juurelta, ei ihan onnistunut valinta. Mutta siitäkin selvittiin, vaikka haaveeksi jäi se hienostuneemman illan vietto viimeisen illan kunniaksi. Retki jatkui taas kaupungille, koska ei oikeastaan raaski olla ottamatta kaikkea irti lämpimistä, eksoottisista illoista.
 |
| Hetki ennen päivällisajan alkamista. Kuva ei ole meidän ruokapaikasta. |
Rantaa pitkin kävellessä tuli vastaan jokilaivan sisäänheittäjä. Hetken mielijohteesta päätimme tarttua tarjoukseen, 8 euroa, 50 minuuttia ja yllätys kaupan päälle. Paatti sattui olemaan oikeasti hienoimmasta päästä, kaunis ja uudenoloinen puuvene. Muilla jokilaivayrittäjillä olikin aika rouheaa kalustoa. Laivat näyttivät, anteeksi nyt vaan, itsekyhätyiltä laatikoilta, joihin oli lattiaan pultattu erilaisia muovisia puutarhatuoleja ja puisia klaffituoleja. Ei se tietenkään menoa haitannut.
 |
| Takana jokilaivamme, etualalla "ulkoilmakirjasto." Rannalle saattoi pysähtyä lukemaan lehtiä, romaania tai lapsille satuja. Viehättävä idea. Eikä kellekään ollut tullut mieleen heittää kirjoja kanavaan! |
 |
| Cha-la-la-laa... |
Yllätys oli ranskalaistrio, nuoret pojat musisoivat iloksemme koko matkan ajan. Hetken aikaa pelkäsin, että laivaan nousee sitä kamalaa eurohumppaa soittavia pelimanneja, mutta onneksi ei. Pojat soittivat vanhoja ranskalaisia biisejä ja covereita.
 |
| Ljubljana, siltojen kaupunki |
Ja taas oli yksi päivä päättymässä. Edelleen kaikki äärimmäisen hyvin. Kaiken kruunasi hotellin kiinni oleva ikkuna ja moiteettomasti toimiva ilmastointi. Ai, miten nukutti makoisasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti