Voglje, päivä 1

Pyörät ja me saavuimme onnellisesti Ljubljanaan kolme tuntia sitten. Matka meni hyvin. Tilataksi saapui ajallaan, kuski hieman vihjaili että kannattaiskohan hankkia pyörälaukut pahvilootien sijaan. Ja kiitteli, että tilaaja oli antanut kollien mitat autoa tilatessaan, niin osasivat lähettää oikeanlaisen pirssin heti ekalla kerralla.

Majatalon emäntä haki meidät kentältä, "of course, no problem!"

Helsingin kenttä oli todella ruuhkainen, hyvä että joukkoon mahduttiin. Lähtöselvityksen teimme etukäteen jo kotona, mutta hämmennystä herätti että minne ne valtavat laatikot pitää toimittaa kentällä. Samaan aikaan kun minä jonottelin Finnairin tiskille ja sain vastaukseksi että sinne vaan bag drop-jonon päähän, oli Timo diilannut jonkun kiltin virkailijan kanssa, että maksun jälkeen hän tulee vastaanottamaan meidän tavarat. Näin hoitui sekin homma näppärästi. Kustannukset tähän mennessä 300 €, 60€ taksi ja 240€ kahden fillarin menopaluu.

Ljubljanan kentällä tullisetä heräsi sen verran, että nousi oikein varta vasten kysymään, että mitäs niissä laatikoissa on? Vastasimme pyöriä, hän kysyi mistä olemme tulossa, vastasimme Suomesta ja asia oli sillä selvä. Majatalon emäntä odotti meitä kentällä kyltti kädessä. Majatalo Bed & Breakfast Pr'Sknet (http://www.pr-sknet.si/)sijaitsi muutaman kilometrin päässä kentältä. Majoituspuoli oli erikseen vanha upea perinteitä kunnioittaen kunnostettu rakennus isäntäperheen asustaessa naapuritaloa. Pihalla oli myös navetta, jossa  asuivat härät ja hevonen ja koira. Majoitustoiminnan lisäksi tilalla viljeltiin ohraa ja kauraa. Kiirettä tuntui riittävän etenkin näin sesongin alkumetreillä.
 Kasasimme pyörät pihalla, sillä välin kun emäntä teki meille "pienen" iltapalan. Laatikoiden säilytyksestä olin sopinut jo etukäteen meilitse ennen matkaa.

Pyörävarikko, 2 pyörää, 45 min

Iltateen jälkeen pieni kierros kylällä, jossa sattumalta alkoi juuri sodan 21-vuotispäättymisjuhlat. Slovenia pääsi vähällä naapurimaihin verrattuna, Jugoslavian sota sen osalta kesti kymmenen päivää. Juhla alkoi jumalanpalveluksella, sen jälkeen kaikki siirtyivät noin 10 metriä kadun yli piazzalle biergarteniin. Ensin kirkkoon, sitten baariin. Pastori itse jäi portinvartijaksi, ei tullut sisäpuolelle. Sujuvasti kuuntelimme kansallishymnin ja muutaman runon. Ilmeisesti käymme ihan paikallisista, koska vieressä istuvat rouvatkin jotain meille kommentoivat.

Itsenäisyyspäivän juhlintaa

Vogljen kylän kirkko

Vogljen kylä on pieni ja kaunis. Kirkko, kauppa, ruokapaikka ja 750 asukasta. Pääelinkeino maatalous. Taidamme olla kauden ensimmäisiä turisteja, mutta koko kesä on kuulemma jo pääosin myyty. Ajankohta vaikuttaa meidän kannaltamme äärimmäisen oikealta, ei ehkä ihan liian kuuma vielä ja aika rauhallista tosiaan vielä, ainakin tässä kylässä. Nyt akut lataukseen, niin koneilta kuin ihmisiltäkin. Todellinen seikkailu alkaa huomenna.

Tekstaria kotiin, perillä ollaan!