Kohti Blediä, päivä 2

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme aamulla varhain kirkonkellojen (103 kertaa!!!) soittoon ja lehmien ammuntaan. Täällä katolisella maaseudulla kirkko kyllä pitää huolen, että väki herää ajoissa töihin. Nyt on kamat organiseerattu ja odotellaan kellon tulevan kahdeksan, jotta päästään aamiaiselle.

Kattavan ja maittavan aamiaisen jälkeen hyppäsimme ratsujemme selkään ja suuntasimme kohti Blediä. Matkaan (37 km) kului 2:48, vauhdin vaihdellessa noin nollasta 46:een kilometriin tunnissa. Keskinopeus oli 13 kilsaa tunnissa, mikä johtui pitkälti lukuisista pysähdyksistä. 

Karttamme ovat kohtuullisen hyvät, mutta paikallisissa opasteissa on kyllä säästelty vähän turhankin kanssa. Autoilijoille niitä on harvakseltaan, pyöräilijöille ei laisinkaan. Unohdimme ladata kartat puhelimeen, joten siinä vaiheessa kun tie pieneni pienenemistään, alkoi uskon puute hiipua puseroon ja pakko oli pysähtyä hämmästelemään, että ollaanko varmasti oikeilla raiteilla.

Sava-joen ylitys

Vaikka matkaa ei ollut kuin vajaa 40 kilometriä, reitti oli kiinnostava ja vaihteleva. Oli peltoaukeita kylien välissä, joen ylitystä, luonnonouistoa ja metsätietä, pikku kaupunkikin ja tietysti niitä lukuisia, sympaattisia maalaiskyliä.

Kranjin vanhaa kaupunkia

Ajotie luonnonpuiston halki

Tyypillinen slovenialainen kylä

Keskinopeuksien mukaan etappeja ei aikatauluja kannata arvioida. Toinen riskitekijä oli harharetket, toinen tietysti ne ylämäet. Ennätysjyrkkyys tälle päivälle oli 18 prosenttia. Kyseessä oli moottoritien alitus, yksi niistä kohdista, joissa usko kartan oikeellisuuteen hieman horjui. Onneksi oli oikea reitti, olisi voinut hiukan harmittaa mennä sama mäki uudestaan toiseenkin kertaan. Ja onneksi tällä kertaa suunta oli ylöspäin, en tiedä miten olisin selvinnyt sellaista alamäestä kuormani kanssa. Timo kipusi edellä kuin vuorikauris, minä laahustin perässä kuin vanha kuormajuhta. (Hengästyi Timokin sentään.) Pyöräni matkapaino on runsaat parikymmentä kiloa, joten olen ihan tyytyväinen tähänkin saavutukseen. Timo kantaa koko taakkaa harteillaan, helppoa ei voi olla sekään.

Jaksaa, jaksaa...

Blediin saavuttiin puolen päivän maissa. Hotelli löytyi sattumalta suoraan (http://www.vila-ana-bled.si/)ja se oli iloinen, tarpeeseen tullut yllätys. Kaupunki on suosittu kohde niin paikallisten kuin ulkomaistenkin turistien keskuudessa. Kaduilla liikkuu jos jonkinmoista kuljetusta, jättiläisbusseja, matkailuautoja, hevoskärryjä, traktoreita, turistijunia, prätkiä, autoilijoita ja tietysti lukuisia pyöräilijöitä. Kadut ovat kapeita, pyöräilyn rentoudesta ja helppoudesta ei tietoakaan, kun yrittää tasapainoilla turistibussin ja kanttarin välissä. Onneksi ajoneuvojen vauhdit ovat kohtuullisia ja kuljettajat pyrkivät väistämään pyöräilijöitä, jos siihen vain on mahdollisuus.

Meidän valintamme oli tämä

Hotelleja oli monennäköisiä, monelta aikakaudelta

Nopean hotelliin asettautumisen jälkeen läksimme kylille ruokailemaan. Hinnat ovat suunnilleen Suomen luokkaa, kaksi pihviä, olut, kivennäisvesi ja kaksi espressoa n. viisikymppiä. Tankkaamisen teimme vielä pienen iltapäivälenkin järven ympäri. Kävellen kuusi, fillarilla kahdeksan kilometriä. Tämä oli ehkä se päivän stressaavin ajo-osuus vilkkasta liikenteestä johtuen. Mutta kaiken kaikkiaan hienoa, kaunis paikka, vaikkakin tosiaan kovin turistinen. Paikalliset puhuvat hyvää englantia ja ovat iloisia ja ylpeitä saadessaan toimia palveluammateissa.

Blejsko jezero, Bledinjärvi

Blejski otok, Bledin saari

Iltakävelyn ja -ruokailun jälkeen vielä pientä huomisen päivän reittivalintojen suunnittelua, sitten kutsuu nukkumatti.