Silmissä siinsivät slovenialaiset maisemat ja jaloissa tuntuivat eilisen kuntotestin lihaskivut. Keuhkot eivät riittäneet haukkomaan riittävästi happea ja tunti ei muutenkaan sujunut odotusten mukaisesti. Asiaa ei parantanut tietoisuus siitä, että eihän tässä tosiaan ole kuin 3,5 kuukautta reissun alkuun. Kääk.
Jännittää mahdottomasti minkälaiset pyöräilymaastot meitä siellä odottavat. Vaikka olen paikan päällä käynytkin, en kyllä yhtään osaa näin jälkikäteen miettiä, että tulenko selviämään siitä vai en. Mieheni usko selviämiseeni on vankka, hyvä niin. Itselleni iskee näitä epäuskon päiviä aina silloin tällöin, todennäköisesti kiihtyvää tahtia lähtöpäivää lähestyttäessä.
Että jottain tarttis tehrä. Peruskuntoa pitäis kohotella matalalla sykkeellä ja pitkäkestoisilla suorituksilla. Aivan mainio tapa olisi kävellä vaikka kahtena päivänä töistä kotiin (n. 8 km). Mullahan on sitä paitsi uudet keinupohjakengätkin, joten matkahan sujuisi mainiosti rullaten. Sitten tarvitaan lihaskuntoharjoitteita, siihen laadittiin juuri eilen uusi saliohjelma, tavoitteena 1-2 kertaa viikossa. Ja torstai-aamun IC-tunti kerran viikossa kehittää vauhtikestävyyttä, se on ihan riittävä määrä. Nämä vielä käytäntöön, niin siinähän se sitten oliskin.
En kyllä voi olla kehumatta sitä sisäpyöräilyä. On niin kovin hauskaa ja tehokasta. Tai riippuu tietysti ohjaajasta, mutta ainakin tämä torstai-aamun joukkueen kapteeni on minusta hyvä. Kannustaa, mutta ei yliampuvasti, on hauska, informatiivinen ja selkeä. Musiikkikin on joskus ihan hyvää. Kaikkeen tottuu ja jotenkin sen tanssimusiikin biittikin tässä ympäristössä on ihan siedettävää. Viime aikoina on kuunneltu virolaista musiikkia.
Sitä paitsi sisätiloissa voi päästellä huoletta täysillä. Ei tarvii pelätä, että tiessä olisi kuoppia tai auto tulis vastaan. Sekin kieltämättä vähän huolettaa tuossa tulevassa reissussa. Kokemukset slovenialaisesta autoilusta ovat melko karmaisevia. Peter, edellisen vierailuni isäntä ja autonkuljettaja, päästeli ainakin niin huoletta rajoituksista ja liikennesäännöistä piittaamatta, että jos se on maan tapa, niin helisemässä ollaan.
Apua, nyt ollaan ihan väärällä moodilla! Nyt pitää lopettaa näin negatiivinen ja ongelmalähtöinen ajattelukierre. Hyvin se menee, meneehän...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti